Asiakkaiden palautteita
Koirat
Tällä sivulla julkaistaan asiakkaiden kokemuksia ja ajatuksia hoidoista. Vaikuttiko ruokinnan muutos lemmikin terveyteen tai saitko apua käytösongelmaan? Kerro kokemuksistasi, voit lähettää myös kuvan.
Jali
Jali on oma edesmennyt koirani, se oli metsästyslinjainen labradorinnoutaja.
Jalin ollessa nuorempi meillä oli tosi pahoja ongelmia ylivilkkauden takia. Jali sai hepulikohtauksia, ei totellut eikä jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin riehumiseen. Se myös käytti hampaitaan ihmisten näykkimiseen ja hyppi jatkuvasti kaikkia päin. Jali sai ikään kuin yhtäkkisen kohtauksen ja alkoi käyttäytyä täysin hallitsemattomasti. Näitä kohtauksia tuli kuin tyhjästä, ilman mitään näkyvää syytä.
Kokeilin kaikenlaista koulutusta, aktivointia, liikuntaa jne. Mikään ei auttanut. Jali leikattiin 8 kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen se ei enää astunut ihmisiä, mutta leikkaus ei rauhoittanut sitä läheskään tarpeeksi.
Omien opintojeni aloittamisen myötä ja opittuani luonnonmukaisesta ruokinnasta aloin muuttaa Jalin ruokavaliota. Lähdin syöttämään sille pelkästään lihaa, luita ja kasvissosetta. Siihen saakka Jali oli syönyt kuivamuonaa sekä raakaa jauhelihaa.
Ruokintamuutoksen jälkeen muutos Jalin käyttäytymisessä oli valtava. Se rauhoittui uskomattoman paljon, se jaksoi keskittyä ja alkoi totella. Kahden viikon kuluttua ruokavalion vaihtamisesta se istui rauhallisesti ja katsoi minua silmiin kysyäkseen mitä nyt tehdään.
Hankittuani enemmän tietoa koirien ruokinnasta sekä esimerkiksi rokotusten haittavaikutuksista olen alkanut epäillä Jalin ongelmien johtuneen osaltaan huonolaatuisesta kuivamuonasta sekä osaltaan rokotuksista. Rabiesrokotus voi esimerkiksi aiheuttaa koirilla arvaamatonta, hallitsematonta käytöstä sekä impulssikontrollin puutetta. Koen, että tässä juuri oli Jalin ongelmien ydin.
Ruokintamuutoksen jälkeen Jali kävi läpi voimakkaat puhdistumisoireet, ja tuin sen terveyttä siitä asti erilaisilla ravintolisillä ja homeopatialla. Jali sai myös säännöllisesti osteopaattista hoitoa, ja huomasin sen rauhoittavan sitä joka käsittelykerran jälkeen lisää.
Vanhemmiten Jali oli mitä ihanin ja kiltein koira. Sillä ei ollut mitään käytösongelmia, se kulki nätisti hihnassa eikä räyhännyt ohikulkijoille eikä yrittänyt enää hyppiä kaikkia vastaantulijoita päin. Kotona se oli rauhallinen ja rento. Ainoastaan silloin, kun meille tuli vieraita, Jali innostui, mutta pysyi aisoissa, jos siihen ei kiinnitetty aluksi mitään huomiota. Se tuli loistavasti toimeen kaikkien muiden koirien sekä kissojen kanssa. Se oli silti erittäin energinen, jaksoi juosta, leikkiä, uida ja noutaa vaikka miten pitkään.
Moni kehui sen lihaksikasta olemusta ja energisyyttä ja iloisuutta ja vielä vanhana Jalista kysyttiin, onko se vielä pentu. Olen yhä edelleen ällistynyt siitä muutoksesta, mikä Jalin käyttäytymisessä tapahtui, ja olen erittäin kiitollinen sille sen antamista opetuksista. Jali kuoli 10-vuotiaana pernan repeämään.
Voin siis suositella luonnonmukaiseen ruokavalioon siirtymistä kaikille ylivilkkaiden koirien omistajille.
Anna M.
Aada ja Venla, pitkäkarvaiset colliet
Moikka! Tulin kertomaan tyttöjen kuulumisia.
Karva kiltää enemmän, pohjakarvan ovat puottaneet melkein kokonaan ja karva on pehmeämpää..
Aattelin että annan kerran viikossa oscarsin naudan rustoluut jäisenä ja broilerin siipeä vaan jauhettuna. Aadalla on yleensä helposti luun palasia kakassa niin ne jauhetut siivet on parempi vaihtoehto. Mutta ainakaan en lopeta kyseistä ruokavaliota, on tuonut niin paljon hyvää mukanaan.
Paljon vähempi ovat itseään raapsutelleet ym. ja Venlalla huomasin kanssa kun aikaisemmin ravisteli korviaan tai korvaansa ni se on jäänyt pois, kun lääkäri kahtoi kerran sen korvat ja sanoi et siel ei näy mittään. Ja tuntuu että Aadan anaalirauhaset ei tuoksu. 🙂 Kyl joskus korviaan kaivavat mutta hyvin harvoin. Ja ainakaan viel en oo koirista löytöny yhtään punkkia. 🙂
Virpi
Aatu, 8-kk ikäinen westie
Meillä on mennyt tosi hyvin. Aluksi Aatu vierasti valkosipulia ja marjoja ja kieltäytyi syömästä. Hän tottui kuitenkin makuun pian parilla niksillä. Eli ensinnäkin valkosipuli piti paloitella eikä murskata. Näin tuoksu ei ollut niin voimakas. Sitten piti aluksi piilotella joukkoon herkkuja eli keitettyä sydäntä tai kieltä, joka ”pakotti” syömään ja näin totutti makuun. Nyt menee kaikki mukisematta.
Luiden aloitus sujui yllättävän hyvin. Aatu rakastaa kanan kauloja ja koipia ja söisi niitä miten paljon tahansa. Kakka on tullut alusta asti hyvin ja kiinteänä. Eri ripulia, eikä luisia kokkareita.
Olen nyt antanut sen ohjeen mukaan vähintään, minkä annoit. Aatu ei varsinaisesti ole nälkäisen oloinen, paitsi joskus, mutta ahmii kyllä kaiken innokkaasti. Hän on myös selvästi hoikentunut. Katsotaan, mitä trimmaaja sanoo, kun pian on taas sen aika. Voi olla, että tuo määrä ei ihan riitä, koska Aatu kuluttaa tosi paljon. Meillä on paljon uimista, riehumista koirakavereiden kanssa sekä vapaana juoksemista.
Aatu voi tosi hyvin ja on pysynyt täysin terveenä edelleen. Tosin sairas se ei ollut ennenkään. Vähäinenkin rapsuttelu on jäänyt pois, vaikka iho on kovilla meressä uimisesta. Vatsa on toiminut hyvin ja erityisesti hampaiden kuntoa on kehuttu parissa leikkimielisessä näyttelyssä, joissa olemme käyneet.
Vaikka Aatu ei ole mitenkään villi ollut koskaan, niin aivan selvästi hän on rauhoittunut barffin myötä. Kaikki ylimääräinen haukkuminen tai hermostunut minun vahtimiseni on jäänyt. Tämän varmistin myös aviomieheltäni, kun ajattelin, että kauneus on katsojan silmissä. Hän oli aivan samaa mieltä.
Olemme siis todella tyytyväisiä barffaukseen ja sinulta saamiimme neuvoihin. Tämä tuntuu ainoalta mahdolliselta tavalta ruokkia koira, eikä se ole niin vaikeaakaan.
KIITOS siis sinulle paljon!
Jaana Filppu-Eronen & Aatu-westie
Hannes
Hannes on nyt liki puolitoistavuotias Polski owczarek nizinny uros (PON).
Hanneksen pentuaika meni hyvin pitkälti sairastaessa; vuoden 2008 kesäkuussa Hansu käyttäytyi omituisesti lenkillä, oksensi ja menetti hetkellisesti tajuntansa. Pääsimme muutaman tunnin kuluttua päivystävälle eläinlääkärille jossa otettiin kokeita ja annettiin nestetippa, laboratoriokokeissa huomattiin Hansun maksa-arvojen olevan koholla. Lääkitykseksi määrättiin 10 pv antibioottikuuri ja kontrollilaboratoriokäynti kahden viikon päästä.
Kontrollilabrakäynnillä huomattiin elimistöön kerääntynyt neste ja kokeissa näkyi haima- ja maksa-arvojen olevan kohollaan. Lääkitykseksi närästyslääke.
Elokuun 2008 alussa tilanne meni huomattavasti huonompaan suuntaan, aamulenkillä Hansu oksensi runsaasti ja sisällä kieri selällään ja ulvoi kivusta.
Saimme peruutusajan eläinlääkäriltä lähestulkoon heti, poika jouduttiin leikkaamaan ja leikkauksessa todettiin voimakkaasti tulehtunut ja märkivä haima. Lääkitykseksi ruokavalion muutos (eläinlääkärin ruoka).
Ruoan vaihtaminen ei auttanut vaan suorastaan pahensi tilannetta.. Seurasi lähestulkoon jokaviikkoisia tiputuskäyntejä ym. Poikaan pumpattiin kortisonia, antibiootteja ja oksennuksenestolääkkeitä säännöllisesti, ilman merkittävää muutosta.
Vaihdoimme lääkäriä, nyt määrättiin haimaentsyymiä ja tarvittaessa kipulääke ja närästyslääke.
Samaan aikaan törmäsimme Annaan sattumalta lenkillä ja koirien telmiessä tuli juteltua niitä näitä, sain Annan kortin ja soitin hänelle välittömästi kotiin päästyämme ja teimme ”treffit”. Haastattelun jälkeen saimme sähköpostitse Hansun uudet ruokintaohjeet ja PALJON tietoa barffauksesta. Vaihdoimme ruokavalion välittömästi ja Hanneksen vointi lähti kohenemaan.
Viime joulukuussa kävimme jälleen laboratoriossa otattamassa verikokeet ja tulos oli tulehduksen osalta negatiivinen!
Kiitos Anna vielä, ilman sinua olisimme luultavasti vieläkin jatkuvasti tiputuksessa tai pumppaamassa kipulääkkeitä Hansuun.
Ransu
Ransu on sekarotuinen vanha herrasmies, jolla oli puolen vuoden ajan verinen ripuli ja oksentelua. Luonnonmukaiseen ruokavalioon pikkuhiljaa siirryttäessä oireet katosivat vähitellen.
Ransulla todettiin suolistossa IBD-tulehdus, jonka oireita pystytään hallitsemaan vain erittäin tiukalla loppuelämän kestävällä ruokavaliolla. Sopivan ruokavalion löytäminen on käytännössä äärimmäisen vaikeaa. Ransulle sopiva ruokavalio kuitenkin löytyi.
Ransun luonne myös rauhoittui ja tasapainottui ruokavaliomuutoksen ansiosta. Siitä on tullut myös energinen.
Ransu söi aiemmin sekä raksuja että kotiruokaa. Ruokavalion asteittainen muuttaminen oli kohtuullisen helppoa.
Ruoka-aineiden imeytymisen helpottamiseksi Ransu syö jokaisen ruoka-aineen erikseen pitkin päivää. Lähes saattohoidossa olleen koiran nykyinen olemus ja terveydentila on täysin käsittämätön!
Suurkiitokset Ransun omistajalta.
Saksanpaimenkoira Roki
Moi Anna! Ja kiitos tuhannesti raakaruokintaohjeista!
Meillä on mennyt Rokin kanssa kaikki oikein hyvin ja on kiva nähdä että koira odottaa syömistä mitä ennen barffiin siirtymistä ei todellakaan tapahtunut! Koira voi siis kerrassaan mainiosti ja on iloinen ja terveen oloinen pentukoira!
Olen huomannut silmissä valtavan eron – ne suorastaan ovat kristallinkirkkaat ja turkki on pehmeä ja vahva ja tuoksuukin hyvälle:). Ainoastaan aamuisin on silmäkulmassa ”klöntti” jonka puhdistan ja sen jälkeen päivän aikana siihen ei lisää tule. Eli kaikki on mielestäni kohdallaan.
Syysterveisin, Katariina ja lauma
Päivitys 5.5.2010, lonkka- ja kyynärkuvausten jälkeen: Do dii, nyt tuli sitten viralliset kuvat sähköisesti ja hienolta näyttää! Ei voi kun olla enemmän ku tyytyväinen! Eli priimaa pukkas 0/0 ja A/A.
Collie Nova
Novalta ja multa syysterkut.
Nova on tykännyt ruuastansa TODELLA paljon. Siipiä ei jaksaisi edes odotella että saa ne kuppiinsa ja niin onnellisena niitä rouskuttaa.
Aluksi kyllä jännitti miten koira suostuu syömään kasvis/lihamössöä mutta hyvin on koiruukselle nekin maistunut 😀 ja Nova nuolee ruokakipponsa putipuhtaaksi. Mielestäni Nova on selvästi ”piristynyt”/tullut iloisemmaksi ja lenkkeillä jaksaa paremmin kuin ennen.
Eli siis aivan taivaallista. Miten sitä voikin olla niin onnellinen koiran kiinteästä kakasta! On kuule mukava nähdä miten koira odottaa ruokaansa ja innokkaasti syö. 😀
Mittasin Novan ja painaa kyllä edelleen sen 19 kg, vaikka olin jo ihan varma että painoa on tullut lisää, mutta Nova onkin ns. kiinteytynyt eli vanttera poika siitä on tullut ja lenkkeillä jaksaa ihan eri tavalla kun vielä pari kuukautta sitten.
Pon-koirat Marek ja Maria
Meillä on nykyisin kotona kaksi iloista barfaajaa! Rotujärjestömme syksyisellä leirillä kuulimme luennon koirien luonnonmukaisesta ruokinnasta. Sen ja ystäviltä kuultujen kokemusten rohkaisemana uutta ruokavaliota lähti ensimmäisenä kokeilemaan Marek, silloin hieman alle 2-vuotias pon-uros. Keväällä viisi vuotta täyttävä Maria liittyi joukkoon vähän myöhemmin. Vuoden täyttävä Vimma on toistaiseksi joutunut tyytymään pelkkiin maistiaisiin, mutta kokeilee barfia varmasti jatkossa, kunhan kasvuvaihe on ohitettu.
Kokemukset ovat olleet yksinomaan positiivisia! Meillä ei koirilla ollut mitään allergia- tai muuta erityistä syytä ruokavalion vaihtamiseen – halusimme vain ystävien innostamana kokeilla. Muutos Marekissa oli kuitenkin merkittävä – ja yllättäen se ilmeni ensisijaisesti mieliala- ja käytöspuolella! Mikään hapannaama Marek ei koskaan ole ollut, mutta jo viikon barfaamisen jälkeen perheenjäsenet ja ystävät yksi toisensa jälkeen kommentoivat toisistaan riippumatta eri tilanteissa samalla tavalla: ”Marek on nykyään niin iloinen!” Koira myös selvästi rauhoittui – kaikki ylimääräinen kohkaaminen ja reuhominen jäi pois ja tilalla on hyväntuulinen ja leikkisä kaveri.
Viime kesän ja syksyn kamppailimme aikamoisissa vaikeuksissa Marekin ulkoiluttamisen kanssa. Iso ja vahva koira veti aikuista ihmistä kuin kelkkaa perässään, huusi ja rähisi vastaantulijoille aina varmuuden vuoksi jo kaukaa, vaikka ei ollutkaan vihainen. Ainoa tapa kuljettaa sitä hihnassa oli viedä se ulos yksin ja talutin kiristettynä nivusten ympäri. Vedonestovaljaat toimivat vähän aikaa, mutta muutamassa viikossa koira tottui niihinkin niin, ettei antanut pienen kiristyksen haitata menoaan! Muutaman kerran ehdin kaatua sen kanssa ja tulevat jääkelit herättivät pelkoa ja kauhistusta jo etukäteen…
Kaikki tämä on nyt kuitenkin taakse jäänyttä elämää! Koira muuttui parissa viikossa kuin taikaiskusta. Remmilenkillä se pääasiassa jolkottelee vierelläni eikä vaivaudu edes vastaamaan naapuruston tarmokkaan mäyräkoiran räksyttämiseen.
Yksi elämäni huippuhetkistä oli se, kun kääpiösnautserin omistaja ihaili tervehdittäessä tätä minun ”ihanan rauhallista koiraani”! Edelleen kuljen kyllä mieluummin Marekin kanssa yksin remmilenkeillä – kahden kanssa kävely vielä onnistuu mukavasti, mutta Maria provosoi koko jengistä aina todellisen koiralauman ja kolme leikkivää ponia hihnat solmussa on sellainen show, että parhaatkin pitsinnyplääjät jäävät siinä toiseksi!
Marian kohdalla muutokset näkyivät hitaammin. Nyt parin kuukauden barfaamisen jälkeen sekin on muuttunut leikkisämmäksi. Turkki on molemmilla kaunis ja koirat muutenkin hyvässä kunnossa. Ulkoiluttajaa ilahduttaa tietenkin myös ulosteiden pieneneminen neljäsosaan entisestä! Koirat todella käyttävät hyvin hyväkseen kaiken ravinnon! Ja ruoka maistuu! Kasvissoseiden kypsymistä odotetaan kirjaimellisesti vesi kielellä lieden vieressä istuen! Mitään oksentelua tai ripulointia tai muitakaan siirtymävaiheen murheita ei kummankaan kanssa ollut, ruokavalion vaihtaminen sujui todella kivuttomasti. Kuivamuonasta toiseen siirtyminen on aina vaatinut pitemmän totutteluajan.
En koe ruokintaa millään tavalla hankalampana tai työllistävämpänä kuin kuivamuonankaan syöttämistä. Aamulla tarjoan liha-aterian, vaihdellen eri lihalaatuja, kerran viikossa kalaa ja sisäelimiä. Ilta-aterialla kasvissosetta tai Yrjölän puuroa. Kasvispata porisee liedellä kerran tai pari viikossa, samassa kun valmistan muulle perheelle ruokaa. Kasviksista tarjolla on toistaiseksi ollut porkkanaa, kesäkurpitsaa, valkosipulia, punaista paprikaa, lanttua, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia, herneitä, maissia, salaattia, kurkkua, omenaa, puolukoita… mukana keitän usein myös valkaisematonta riisiä. Tarjoiluvaiheessa lisään ruokaan lohi- tai jotakin muuta öljyä, raejuustoa ja/tai piimää ja hyppysellinen merilevää. Suosittelemme lämpimästi jokaiselle!
Ulla-Maija Nikko, pon-koirat Marek ja Maria
Simo, Ines, Minni & Pepe
Hoikka lyhytkarvainen collieni Simo aloitti barffaamisen puolitoistavuotiaana, kun mikään nappulamerkki ei tuntunut sopivalta. Jatkuvaa oksentelua, ripulointia, kakomista ja ilmavaivoja oli seurattu pennusta saakka ja tuli aika vaihtaa taktiikkaa. Löysin useita suosituksia Annasta ja tapaaminen järjestyi nopeasti.
Heti Simon tavattuaan Anna ohimennen mainitsi IBD-tapaukset, jotka tuolloin eivät erityisesti särähtäneet korvaan. Pääpaino pidettiin järkevän ruokavalion suunnittelussa ja lähdimme taistoon vatsavaivoja ja alipainoa vastaan. Ylimääräinen oksentelu ja tyhjän vatsan kakominen jäivätkin pois saman tien. Painoa Simolle oli edelleen hankalaa saada ylle ja syykin selvisi eläinlääkärissä ihan muiden tutkimusten yhteydessä.
Simolla diagnosoitiin vatsassa vakavia vaurioita aiheuttanut autoimmuunitulehdus, joka oli turvottanut vatsan limakalvot moninkertaisiksi. Normaalisti n.2mm paksut kalvot näyttäytyivät röntgen- ja varjoainekuvissa monen sentin paksuisina. Lääkäri ei antanut toivoa paranemisesta.
Aloitimme homeopaattisen kuurin Simon terveydentilan tukemiseksi.
Kahdeksan viikon homeopaattisen kuurin jälkeen vatsan limakalvojen turvotus on kokonaisuudessaan kadonnut ja Simo on saavuttanut normaalipainon. Yhdessä homeopatian ja ruokavalion kanssa on päästy melkoisiin tuloksiin. Kylkiluut eivät törrötä, vatsa ei reistaile ja koko koira huokuu hyvää oloa. Kuolemaantuomittu Simomme elää ja porskuttaa elinvoimaisemmin kuin koskaan!
Simon jälkeen meillä aloittivat barffaamaan kissat Minni (2v) ja Pepe (aloitushetkellä 6kk), sekä uusimpana tulokkaana pentukoira Ines. Kaikilla perheemme barffaajilla ulosteet ovat vähentyneet ja kiinteytyneet samoin kuin myös silmien ja korvien eritteet ovat vähentyneet huomattavasti. Mistä muusta se kertoo kuin siitä, että kehon kautta ei kulje enää ylimääräisiä aineita?
Allekirjoittanut vannoo luonnonmukaisen ruokinnan ja Annan asiantuntemuksen nimeen. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan minkälaisia muutoksia oikeanlaisella ruokinnalla saa aikaan!
Petra Mutanen + Simo, Ines, Minni & Pepe
Kuva: Karoliina Koivisto
Santtu ja Rommi
Kesäkuun alkupuolella olin yhteydessä sinuun ja pyysin tekemään koirilleni ruokintasuunnitelman. Minulla on mittelspitz (6 v) ja rottweiler (täyttää loppiaisena 1 v), molemmat uroksia. Rottweilerinihan oli nappulaa syödessään koko ajan ripulilla, ja välillä se oli veristäkin. Mutta nyt, puoli vuotta raakaruokinnalla ruokittuani, koirat ovat olleet terveitä, rotikan korvatulehdukset ovat taaksejäänyttä elämää, silmätkään eivät enää vuoda.
Käsittämätöntä oli se, että vain kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun aloin noudattaa ohjeitasi, rotikan kakka oli ihan normaalia ja kiinteää, se oli ihan uskomattoman hienoa, kaiken sen ripuliulosteiden siivoamisen jälkeen. Nirso mittelini ei ole kertaakaan jättänyt ruokaansa syömättä, se on aina yhtä innoissaan, kun kuulee kuppien kolinaa keittiösta. Ontumisia ei ole ollut, eikä muitakaan kasvukipujuttuja niin kuin ekalla rotikallani aikoinaan.
Kuva: Sari Nahkala
Turkki kiiltää, ei hilseile, ja mittelinikin on alkanut kukoistamaan ruokinnan muutoksen jälkeen, turkki on parhaassa kunnossa mitä ikinä aiemmin, ja hammaskivikin on kadonnut melkein kokonaan. Olin hiukan huolissani tuon rotikan toisesta etujalasta, se silloin pentuna hieman kääntyi ulospäin, mutta nyt se on ihan suora.
Kun kävimme näyttelyssä (eka näyttely rotikalle) marraskuussa, tuomari kehui koiran upeaa turkkia ja pigmenttiä ja liikkeitä, mitään moitteita ei arvostelussa ollut, saatiin ERI, mutta kun oltiin nuorin koira junnuluokassa, niin eihän meillä ollut mitään jakoa vanhempiin verrattuna.
Haluan sydämestäni kiittää sinua hyvistä ohjeistasi. Kiitokset vielä kerran, ei ole epäilystäkään, etten jatkaisi raakaruokintaa jatkossakin.
Sari Nahkala, mittelspitz Santtu ja rottweiler Rommi
Routa
Routa oli 9 kk:n ikäinen suomenlapinkoira, jolla oli ollut pennusta asti jatkuvaa ripulia. Se ulosti 4 – 7 kertaa päivässä ja haju oli kamala. Koira meni apaattiseksi ja sen ruokahalu katosi. Koiralla oli vahva kortisoni- ja antibioottikuuri menossa, kun omistaja otti minuun yhteyttä. Raakaruokinta aloitettiin lääkekuurien aikana.
Hei Anna,
nyt on kulunut noin puolitoista viikkoa siitä kun Routa siirrettiin raakaruokinnalle. Apuna käytämme Murre mixin kana-kasvista. Ja ihme tapahtui kahden vuorokauden päästä tämän aloittamisesta. Koira on siitä lähtien kakannut normaaleja kakkoja ja mun ei ole täytynyt pestä koiran pyllyä kohta kahteen viikkoon.
Yes! Koiran ilmekin on muuttunut. Meillä on virkeä ja energinen koira, jonka kanssa voisi lenkkeillä kauemmas kuin vaan postilaatikolle. Kortisoniannos on puolittunut ja antibiootit loppu. Innolla odotan sähköpostia eläinlääkäriltä, että milloin voisi lopettaa koko kortisonin. Kiitos neuvoistasi. Tästä on kiva jatkaa Routa-pojan kanssa.
Sirpa Patala
Seefferivanhus
Minulla on kohta 10 vuotta täyttävä seefferi ja jo alle vuoden iästä alkaen on ollut allergiaan viittaavia oireita, tassunpohjatulehduksia, ihottumia ja ihon kutinoita välillä siihen malliin että siinä ei ole itsellekään uni tullut silmään kun on karvakuonon ihon rapsutteluita kuunnellut. Erikoiseläinlääkärit ovat siis tulleet hyvin tutuiksi ja hoidot ovat olleet sitä kautta teollisia erikoisruokavaliokokeiluita, antibioottikuureja ja kortisonipistoksia näihin vaivoihin. Sen hetken avun ovat tuoneet kyllä, mutta vaivat ja oireet aina uusivat.
Viime syksynä alkoi sitten kaikenlainen laajempi sairastelu, pahimpina oksentelu ja säännöllisesti toistuva ripuli. Eläinlääkäreissä hypättiin ja aina oli samat vanhat tutut hoitomuodot tarjolla: antibioottikuurit ja teolliset erikoisruokavaliokokeilut. Kaikkea on kokeiltu ja laihoin tuloksin. Lopullisen päätöksen asiaan toi kun oli otettu kaikki mahdolliset verikokeet yms. eikä tiedetty mikä on syy ripulointiin jonka tuloksena koira laihtui rajusti. IBD-epäily oli vahvimpana esillä ja ainoa hoitomuoto jota lääkäri pystyi tarjoamaan oli kortisonihoito. Vatsan avauksessa tehtävään koepalojen ottoon emme halunneet lähteä koska koiralla on jo ikää noin paljon ja operaatio on aika rankka läpikäytäväksi vanhalle koiralle. Ja kun kyseessä on kuitenkin lopun ikäinen sairaus. Joten varmuutta emme asiaan koskaan tule saamaan onko kyseessä IBD.
Miedommin mutta kortisonin tavoin toimivaa antibioottia olimme jo kokeilleet ja laihoin tuloksin, tuntui vain pahentavan suoliston tilaa, ummetti ja ripulina tuli ulos se vähä mitä tuli yleensäkään ulos. Siltikin meille tarjottiin vain kortisonihoitoa. Silloin tein päätöksen että kortisoni ei meidän vaihtoehto ole ja otin yhteyttä Annaan joka meidät auttoi oikeille jäljille ja apu saatiin raakaruokinnasta. Koiramme terveyttä tuettiin myös homeopatialla.
Tätä ennen olin miettinyt ja pelännyt että kuinka vanha ja sairas koira kestää muutoksen raakaruokintaan kun liki koko ikänsä on teollista koiranruokaa syönyt. Ja kun oireina oli juurikin ripulointi niin kyllä hieman arvelutti mutta aivan turhaan.. Muutos oli valtava! Jo reilussa viikossa turkki alkoi kiiltämään, ripuleista ei ollut tietoakaan, painoakin aavistus tuli lisää jo näin pienessä ajassa ja karvakuono oli aivan kuin eri koira. Kaikesta tästä olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ja onnellinen!
Tätä nykyä uskon vakaasti että luonnosta ja luonnollisin lääkityksin voidaan parhaiten auttaa monessa asiassa, seefferini on siitä yksi malliesimerkki. Kiitos siis Anna että opastit meidät oikeille jäljille ja saimme vihdoin avun!
”Onnellinen seefferivanhuksen omistaja”
Hilla
Omistan 11kk ikäisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pennun, Hillan. Hilla on pienen ikänsä aikana sairastellut aika paljon, viime kesänä eli 4 – 5kk:n iässä, se sai suolistotulehduksen kuumeen kera ja siihen antibioottia kahteen kertaan, kun ensimmäisen kuurin jälkeen oireet palasivat takaisin. Anaalirauhaset ovat vaivanneet sitä useaan kertaan, kerran tulehtumiseen saakka ja jälleen kuumetta ja kuuri päälle. Vuodenvaihteessa Hilla sai pissatulehduksen ja siihen kuurin, sen jälkeen oireet tulivat takaisin eli tiheään pyysi ulos ja myös öisin, uusi lääkärireissu ja pissa oli puhdas, mutta siinä näkyi kiteitä.
Hilla siirtyi syömään raakaruokaa ja sai myös homeopaattisia aineita terveyttä tukemaan. Alku ruokailun suhteen on mennyt hyvin, ruoka maistuu mainiosti! Ruoan maittaminen on kiva juttu, kaikki on mennyt aina ja nopeasti – sen jälkeen Hilla tulee vielä istumaan viereen ja antaa tassua ilmaan, jotta tarjoilu jatkuisi:) Ruokia ei ole myöskään pakko sekoittaa, liha ja kasvissose menevät myös erillään ja nyt meillä onkin pakastin täynnä koiran lihaa ja vihreää sosetta… Ruokailut sujuu hyvin, poro ei jostain syystä kelpaa, mutta muut tarjotut ovat menneet. Broilerin siivet syötän kyllä edelleen kädestä, kun menee muuten niin ahneesti.
Kakka on pysynyt kovana, anaalivaivaa ei ole ollut, vaikka toisinaan maha on vähän löysemmälläkin, en tiedä syökö Hilla pihalla jotain omia ”eväitä” vai vaihteleeko muuten vaan. Ollaan mietitty, että voiko raakaruoka tehdä sen , etteivät punkit tartu Hillaan, se ei ole saanut mitään lääkettä niitä vastaan. Täälläpäinhän on punkkeja reilusti…
Ystävällisin terveisin,
Sirpa Rehunen Haminasta
Beagle Dana
Raakaruokinta on tehnyt Danalle hyvää. Ei ole kertaakaan ollut ruoansulatusvaivoja. Karvanlähtö oli valtavaa alkuviikkoina, heinäkuussa se loppui kokonaan, harjaan ei jää enää juuri mitään. Turkki kiiltää ja silmätkään eivät rähmi enää.
En ole kasvisten osalta aina noudattanut ohjeita. Olen antanut raakana kaalia, yms. Dana sulattaa ne hyvin. Kananmunaa, maksaa, lihoja ja poron ja broilerin luita annan jatkuvasti.
Luita sietää hyvin ja paino on pudonnut 1 kg! Poron luiden kaluaminen näyttää pelottavalle, hyvin hän kuitenkin ne jaksaa kaluta. Kiitos vielä kerran lajinmukaisesta ruokavalio-ohjeesta!
Dana ja Margit
Aki
Moi Anna!
Melkein olen unohtanut antaa palautetta, joten tässäpä tulee. Laitan myös Akista kuvan (kesäinen kylläkin).
Meillä on Akin kanssa mennyt tosi hienosti ja kohta on melkein vuosi oltu raakaruokinnalla. Aivan mahtavaa on, että koiralle maistuu ruoka eikä kuppiin jää mitään, kuten silloin kun syötin nappulaa. Nappuloita vain näykittiin ja syljettiin takaisin kuppiin eivätkä ne edes kelvanneet kunnolla vaikka joukkoon sekoitti kaikenlaista herkkua.
Alussa pelkäsin, että raakaruokinta olisi jotenkin vaikeaa tai hankalaa mutta se on loppujen lopuksi todella helppoa 🙂 Ainoa miinus tässä on se, että pakastintilaa tarvitaan paljon 🙂
Puhdistusoireitakin tuli mutta onneksi aika lievinä. Akilla oli karvanlähtöä, silmien rähmimistä ja korvien töhnimistä ja tuntuikin kyllä, että karvaa vaan irtoaa ja irtoaa ja irtoaa. Muutokset parempaan alkoivat kuitenkin näkyä parin kolmen viikon jälkeen lihan syöttämisestä. Aki rauhoittui silminnähden ja suorastaan huokui hyvää oloa. Maatessaan lattiallakin se näytti jotenkin niin levolliselta, että piti aina välillä käydä tarkistamassa hengittääkö se vielä 🙂 Ylimääräinen höseltäminen ja levoton liikkuminen oli jäänyt pois. Samoin turhat rapsuttelut jäivät pois kokonaan ja oikein näki, kuinka tyytyväinen koira on olotilaansa.
Mitä pidemmälle ruokinnassa edettiin niin sitä suurempia muutoksia olen Akissa huomannut. Aki on saanut rotevuutta, jollaista sillä ei ole koskaan ollut, silmät suorastaan loistavat kirkkaina ja turkki on paremmassa kunnossa kuin koskaan: vahvaa, pehmeää ja kiiltävää! Aki on niin energinen, että jotkut eivät ole uskoneet sitä 7-vuotiaaksi! Paino on pysynyt suurin piirtein samana, tällä hetkellä n. 37kg. Aki pitää välillä omia paastopäiviä, ettei syö esim. aamuaterialla mitään mutta illalla ruoka maistuu tai toisinpäin.
Olen ollut todella tyytyväinen, että vaihdoin Akin luonnolliseen ruokintaan ja paras palaute tästä on koira, joka tyytyväisenä rouskuttaa luitaan 🙂 Haluan kiittää avustasi ja neuvoistasi, ilman niitä emme olisi Akin kanssa tässä pisteessä ja aion jatkaa raakaruokintaa ehdottomasti myös tulevaisuudessa.
T: Mira ja Aki
Maire
Maire on nyt 5-vuotias sileäkarvainen collie. Raakaruokaa Maire on syönyt 1-vuotiaasta saakka.
Joulukuisena sunnuntaina 2014 Maire alkoi yhtäkkiä oksentelemaan ruokansa. Ensin luulin, että Maire oli vain syönyt luita liian isoina paloina, mutta seuraavana päivänä se oksensi muutkin ruokansa. Ei tosin heti syötyään, vaan tunteja jälkeenpäin. Vielä sunnuntaina Maire oli oksentelua lukuunottamatta iloinen oma itsensä, mutta maanantai-iltana se oli jo selvästi normaalia apaattisempi ja vaisumpi. Tiistaina aamuyöllä oksentaminen jatkui ja se oli pääasiassa limaista verta. Heti aamulla suunnattiin eläinsairaalaan.
Eläinlääkäri tutki Mairen kauttaaltaan ja Maire aristikin vatsaansa, joten vatsa röntgenkuvattiin ja Mairelta otettiin verikokeet. Kuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa, mutta verikokeet kertoivat haima-arvojen ja samalla tulehdusarvojen olevan pilvissä. Mairella oli akuutti haimatulehdus ja sen tila oli hengenvaarallinen.
Maire otettiin samantien eläinsairaalaan hoidettavaksi ja se sai tipan kautta nesteitä ja kipulääkettä, sekä mahansuojalääkettä. Kahden päivän jälkeen se sai jäädä kotihoitoon.
Sairaalassa Mairea oltiin pikkuhiljaa alettu ruokkia myös kiinteällä ruoalla, jolla meidän kehotettiin jatkamaan kotonakin. Kyseessä oli tunnetun koiranruokavalmistajan erityisesti haimapotilaille kehitetty tölkkiruoka. Raakaruoan nimeen vannovana epämääräinen tölkkimuona tietenkin herätti minussa valtavasti epäilyksiä. Tarkka ainesosaluettelo löytyi vasta jostain eläinsairaalan salaisista kansioista ja sitähän se oli, mitä pelkäsin: pääasiassa riisiä ja maissia.
Kotihoito-ohjeisiin oli kirjoitettu huutomerkin kera, ettei Mairelle saisi antaa nyt mitään muuta ruokaa, mutta Mairella oli kyseisestä ruoasta jo valmiiksi maha sekaisin ja minua suorastaan ahdisti antaa sitä sille. Muistan lukeneeni, että liian hiilihydraattipitoinen ruoka voi rasittaa koiran haimaa. Entä sitten koiralla, joka ei normaalisti syö juuri ollenkaan hiilihydraatteja ja jolla on jo valmiiksi haimatulehdus?!
Koko illan surffasin netissä ja lopulta löysin kuin löysinkin raakaruokintaan perehtyneen koirien ravintoneuvojan ja homeopaatin, Annan. Hän oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei Mairelle kannata missään nimessä antaa teollista tölkkiruokaa, vaan suositteli ostamaan ruokakaupasta mahdollisimman vähärasvaista kanaa ja kalaa ja syöttämään niitä kasvissoseen ja maitohappobakteerivalmisteen kanssa.
Anna teki meille akuutista haimatulehduksesta toipuvan koiran ruokavaliosuunnitelman ja seuraavien 2,5 viikon ajan Mairen ruokavalio koostui pääasiassa kanan ja kalkkunan jauhelihasta, kanan filesuikaleista, seitifileistä ja kasvissoseesta. Lisäksi Maire sai maitohappobakteerivalmistetta, merilevää ja ruusunmarjajauhetta. Ruoan rasvaprosentti oli koko ajan noin 2-8%.
Muutaman viikon kuluttua uutena vuotena Maire kävi sairaalassa kontrolliverikokeissa ja eläinlääkäri ihmetteli, miten nopeasti arvot olivat muuttuneet hengenvaarallisista suorastaan loistaviksi. Hän sanoi, että parhaassa tapauksessa selvittiin säikähdyksellä, eikä vaiva enää uusisi. Maire oli laihtunut muutamassa viikossa melkein kolme kiloa, mutta muuten se oli voinut jo pitkään hyvin ja ollut taas oma iloinen ja innokas itsensä.
Annan neuvoilla ruokavaliota muutettiin hiljalleen kohti Mairen normaalia ruokintaa ja kesään mennessä painoakin oli tullut jo hienosti takaisin.
Tarkkaa syytä Mairen haimatulehdukselle ei koskaan saatu. Olen kuitenkin valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että epätoivon hetkellä onnistuin löytämään oikean ihmisen neuvomaan ruokinta-asioissa ja uskon, että juuri sen ansiosta Maire toipui ennätysvauhtia, eikä vaiva ole sen jälkeen uusinut.
Jatkossakin aiomme kääntyä Annan puoleen ruokintaa ja koiran hyvinvointia koskevissa kysymyksissä ja suosittelemme ehdottomasti muillekin!
Marianna Riepponen & Maire
Cosmo
Anna Multanen on taitava alansa ammattilainen, jolta saa asiantuntevaa apua ja ohjeistusta myös erityistapauksissa. Palvelu on ollut erittäin lämminhenkistä ja ystävällistä, siksi heilutammekin häntää kiitollisina ja suosittelemme hänen palveluitaan ilolla muillekin!
– Hanna ja Cosmo-koiruli
Tässä eräältä asiakkaalta saamani palaute eläinkommunikoinnista:
Asiakkaan viesti ennen kommunikointia:
Haluan tilata sinulta eläinkommunikoinnin. Kuvassa on rakas
koirani Hilda, 3-v. Hildan kanssa minua huolettaa syksyn tulo, sillä Hildalla on käsittämätön vimma syödä aivan "kaikkea", ja ongelmaksi on muodostunut himo sieniin. Hilda söi jo puolivuotiaana pentuna ensimmäiset sienet, ja olemmekin olleet 2 kertaa eläinsairaalassa tiputuksessa sienimyrkytyksen vuoksi. Olen kysynyt monelta koirankouluttajalta apua ja olemme käyneet myös ongelmakoirakouluttajalla tämän asian kanssa. Vinkit ovat olleet periaatteessa ihan hyviä - mutta eivät ole poistaneet ongelmaa. Olemme myös kokeilleet kuonokoppaa, jolloin Hilda-parka menettää kaiken elämänilonsa eikä halua kävellä mihinkään. Hilda saattaa
myös kaivaa vaikka lumen alta kuivuneita/mädäntyneitä sieniä talvella, ihan uskomaton juttu.
Palaute kommunikoinnin jälkeen:
Hei Anna,
halusin kirjoittaa sinulle, että meillä on sujunut syksy todella
hienosti! Hilda ei ole juurikaan edes vilkaissut sieniä, kerran muistan että näytti selkeästi minulle, että katsopas äiti, kierrän sienen kaukaa, en yhtään edes haistele. Muuten kuljemme metsässä ihan rauhassa, ja elämänlaatumme on parantunut semmoiset 200 prosenttia.
- Kirsi ja Hilda
Saksanpaimenkoira Bella
Hei Anna!
Käytiin 3-vuotiaan saksanpaimenkoira Bellan kanssa maaliskuussa luonasi hakemassa apua toistuvaan hiivaongelmaan korvissa sekä järkyttävään kutinaan, joka tuntui koko perheen puolesta ikävältä, saatikka miltä se Bellasta tuntuikaan, voin vain kuvitella!
Ruokapuoli Bellalla oli kunnossa kuten totesitkin. Raakaruokaan syöty jo n. 2 vuotta ja se on todettu Bellalle parhaimmaksi.
Lisäksi saa myös kasviksia ja marjoja. Nyt lisätty myös hapankaalia.
Suosittelit vahvempia maitohappobakteereja annettavaksi koska epäilit Bellan suolistossa jotain olevan pielessä.
Ja maitohappobakteerit tulivat nyt jatkuvaan käyttöön.
Hiivaongelmaan olemme saaneet käydä lääkärissä yhden jos toisenkin kerran saamatta pitkäaikaista apua mutta nyt olemme saaneet viettää jo monta hiivavapaata kuukautta ja toivottavasti samalla linjalla mennään!!!!
Kutina on selvästi vähentynyt huimasti!
Kyllähän Bella vielä raapsuttelee itseään mutta pieni rapsuttelu on varmasti ihan normaalia.
Tällä hetkellä tilanne on Todella hyvä!!! Ja superisot kiitokset sinulle!!!
Terveisin,
- Bella ja Päivi
Palaute kommunikoinnista:
Anna onnistui kommunikoinnissa edesmenneen koirani kanssa todella hyvin. Tunnistin kommunikoinnista selkeästi koirani. Anna vahvisti kommunikoinnissa myös Vilman epäselväksi jääneen sairausdiagnoosin, josta itselläni oli intuitiivisesti aavistus, ja sain rauhan asian suhteen. Vilma kertoi Annalle myös omasta elämäntehtävästään täällä.
Kiitos Anna kommunikoinnista. Tiesin, että kannattaa odottaa omaa vuoroa. En tiennyt eläinkommunikoinnista ennen Vilman menetystä. Enkä ylipäänsä mitään henkioppaista tai sielunmaailmasta. Elämääni tuli sellainen nollapiste ja yhtäkkiä alkoi sattumaan "outoja". Aloin saamaan viestejä ja merkkejä henkioppaista. Aloin kyselemään merkkejä ja esim. eläinkommunikointi ja sinun nimesi tuli vahvasti vastaan. Siksi jäin jonoon rauhallisena. Kiitos vielä. Eläinkommunikoinnissasi oli paljon asioita, joista tunnistan Vilman.
- Terkuin Niina
Palaute:
Kanssani elää hyvin intuitiivinen paimenkoira joka on oma peilini sekä ns. hyvässä ja pahassa. Edellisestä juoksusta ei suostunut millään vaan oli jopa aggressiivinen urokselle. Itse juuri silloin kävin läpi omaa kivuliasta eroani joka kuitenkin oli aivan tarkoituksenmukainen ja oikea ratkaisu. Mut tämä heijastui koiraani joka on todellakin kaikella tasolla läsnä itsessäni.
Annan kehoituksesta sitten ennen seuraavia juoksuja otimme yhdessä koirani kanssa samoja kukkatippoja ja Kuu-koira myös oli homeopaattisella kuurilla. Ennen tätä oli Anna myös jutellut Kuun kanssa ja siihen oli hänenkin suostumuksensa. Itsekin Annan oppilaana teen eläinkommunikaatiota mutta joskus on parempi käyttää ulkopuolista tukijaa kun itse on niin lähellä. Nyt koirani oli aivan erilainen, alkoi leikkimään uroksen kanssa (sama uros) ja ei mennyt kauaa kun astutus oli jo onnistunut. Ja sama juttu aamulla. Olen syvästi kiitollinen Annalle avusta ja tässä aletaan pentuja odottamaan, ihanaa ❤️
- Virpi
